Evoluutiosta

Evoluutio on modernin biologian kulmakivi. Se on fakta, joka on osoitettu todeksi sekä kokeilla että havainnoilla niin luonnossa kuin laboratorioissa. Evoluutiota on tutkittu 150 vuoden ajan, eikä sen kyseenalaistamiselle ole löytynyt perusteita. Kiistely ja näkemyserot kohdistuvat sen sijaan evoluutioteoriaan, jolla selitetään evoluution toimintaa. Tosin senkin osalta suuret linjat (kuten luonnonvalinta) on yleisesti hyväksytty päteväksi, mutta yksityiskohdissa riittää silti selvittämistä.

Joillekin uskonnollisille piireille evoluutio ja evoluutioteoria ovat olleet Charles Darwinin "Lajien synnystä" lähtien punaisena vaatteena. Varsinkin Yhdysvalloissa erilaiset enemmän tai vähemmän fundamentalistiset protestanttikristityt ovat vaihtelevalla menestyksellä kamppailleet erityisesti evoluutioteorian kouluopetusta vastaan.

Ensimmäinen evoluutioteorian vastainen kampanja alkoi 1900-luvun alkupuolella huipentuen kuuluisaan Scopesin "apinaoikeudenkäyntiin". Tuolloiset evoluutio-opetuksen vastustajat eivät olleet aivan nykyisenkaltaisia fanaatikkoja, vaan heillä oli sentään järkevä - tosin virheellisesti johdettu - perustelu: viime vuosisadan vaihteen molemmin puolin länsimaiden taloudellista ja poliittista eriarvoisuutta sekä siirtomaiden valtausta puolustettiin näennäistieteellisillä argumenteilla vedoten "vahvimman selviämiseen" ja luonnonvalinnan ulottamiseen myös yhteiskuntaan ja talouselämään. Tämä sosiaalidarwinismin nimellä tunnettu eriarvoisuuden oikeutus pohjautui pelkästään väärin ymmärrettyyn evoluutioteoriaan sekä virheelliseen logiikkaan, jolla kuviteltiin luonnossa näkyvän kilpailun olevan oikein ja hyväksyttävää myös ihmisyhteisöissä. (Filosofi David Hume kumosi tämän väitteen jo 1700-luvulla; "no ought from is" eli siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä, että niiden pitäisi olla niin.)

Scopesin oikeudenkäynti koitui evoluutioteorian tappioksi. Kreationismi pysyi uskonnollisuutensa vuoksi koulujen ulkopuolella, mutta evoluutioteoriaakaan ei opetettu ennen kuin 1950- ja 60-lukujen vaihteessa, jolloin Neuvostoliiton etumatka avaruusteknologiassa säikäytti amerikkalaiset huomaamaan tiedekasvatuksen tarpeellisuuden. Evoluutioteorian tulo kouluihin herätti fundamentalistit, ja tilanteen muuttamiseksi alkoi toinen evoluutioteorian vastustuksen aalto 1970-luvun lopulla oikeistokristittyjen saadessa sananvaltaa republikaanisen puolueen menestyksen siivellä. Tavoitteeksi tuli evoluution ja evoluutioteorian kouluopetuksen kieltäminen ja korvaaminen kreationismin opetuksella. Koska Yhdysvalloissa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan eikä kouluissa saa opettaa uskontoa, kreationistit keksivät savuverhokseen "tieteellisen kreationismin".

"Tieteellisen kreationismin" kannattajat väittävät olevansa riippumattomia Raamatun luomiskertomuksesta ja kristillisestä Jumalasta: tutkimuksen lähtökohtana väitetään olevan vain elämän ja maailmankaikkeuden taustalla oleva "älykäs suunnittelija", jonka olemukseen ei oteta kantaa. Mutta kovin paljon ei tarvitse "tieteellistä kreationistia" raaputtaa, kun alta paistaa selvästi kristillinen fundamentalisti, jolle Raamatun sana on ehdoton auktoriteetti ja siitä poikkeavat näkemykset ovat joko sielunvihollisen valheita, "ateistitiedemiesten" salajuonia tai molempia. Osoituksena tästä on esim. Creation Research Societyn jäseniltään vaatima uskontunnustus.

Kreationistien yritys saada "tieteellinen kreationismi" yhdysvaltalaiskouluihin evoluutioteorian tilalle ei ole onnistunut. Siksi kreationistit ovat alkaneet yhä enemmän vaatia "tasapuolisuutta": reilun pelin hengessä kouluissa pitäisi muka opettaa useampaa kuin yhtä näkemystä. Oletettavasti kreationistit ovat huomanneet itsekin, ettei heidän väitteilleen löydy mitään todisteita ja siksi he yhä enemmän keskittyvät vain hyökkäämään evoluutioteoriaa vastaan. Tarkoituksena on yrittää osoittaa evoluutioteoriakin "vain uskonnoksi", jolloin sekin pitäisi jättää pois opetussuunnitelmista - ja taka-ajatuksena on tietysti, että kreationismi pitäisi silloin ottaa tilalle.

Mutta kreationismi ei ole tiedettä. Se on ahtaan ja dogmaattisen uskonnollisen maailmankatsomuksen tuote, jonka leviämistä on syytä vastustaa kaikin voimin. Ei kuitenkaan siksi, että kreationistit ovat väärässä tai että kyse on uskonnosta. Kreationismia on vastustettava siksi, että sen kannattajat valehtelevat ja vääristelevät tosiasioita yrittäessään uskotella perusteettomien väitteidensä ja huuhaa-uskomustensa olevan tiedettä. Tällainen toiminta on vahingollisimmillaan sotkiessaan näkemyksiä tieteestä sen "suuren yleisön" keskuudessa, jolle tieteen metodit ja tarkoitus on jäänyt epäselväksi.

Suomessa tilanne on onneksi toinen. Evankelis-luterilainen kirkko on varsin maltillinen tieteen ja uskonnon suhteissa. Edellisen arkkipiispa John Wikströmin sanoin Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja, joten evoluutioteorian ei katsota olevan ristiriidassa Raamatun kanssa. Muutamat suomalaiset kreationistit onnistuvatkin tekemään itsestään vielä hölmömpiä kuin ovat apinoimalla suoraan amerikkalaiskreationistien pamfletteja. Niinpä he vaativat tasapuolisuuden vuoksi kouluihin "evoluutiouskonnon" rinnalle myös uskonnon opetusta, vaikka Suomessa - toisin kuin Yhdysvalloissa - jo opetetaan kouluissa tunnustuksellista uskontoa.

Kreationismi Suomessa on keskittynyt lähinnä muutamien enemmän tai vähemmän fundamentalististen uskovien harrastukseksi. Julkisuudessa tunnetuimpia kreationisteja ovat lääkärit Pekka Reinikainen ("Unohdettu Genesis") ja Mikko Tuuliranta ("Evoluutio - tieteen harha-askel"), dosentti Lennart Saari, biokemian professori Matti Leisola (suomentanut mm. A.E. Wilder-Smithin kirjan "Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota" sekä Schererin ja Junkerin kirjan "Evoluutio - kriittinen analyysi") sekä taiteilija Kimmo Pälikkö (yhdessä Markku Särelän kanssa kanssa kirjoitettu "Taustaa - tekijänoikeudesta maailmaan").

Kreationismin kannattajia löytyy lähes jokaisen uskontokunnan piiristä ev.lut. kirkko mukaan lukien, mutta selkeästi kreationistisia on aika harva uskonnollinen yhteisö. Yleensä kreationismin kannatus on sitä todennäköisempää, mitä kirjaimellisemmin Raamattua tulkitaan (mm. Jehovan todistajat, viidesläiset sekä Toronton naurulähetyksen pohjalta syntyneet Cityseurakunnat). Myös helluntailaisista löytyy monia evoluution vastustajia ja marginaaliryhmänä mukaan voi kenties laskea Urantia-uskovaisetkin, joilla kreationismiin kuuluu elämän luominen maapallolle.

Kreationistit eivät ole mitenkään yhtenäinen ryhmä. Heidät voidaan jakaa ensinnäkin äärimmäisen fundamentalistisesti Raamattua tulkitseviin nuoren Maan kreationisteihin (Young Earth, YE) sekä vähemmän kirjaimellisiin vanhan Maan kreationisteihin (Old Earth, OE). Edellinen ryhmä katsoo, että maailma on luotu kirjaimellisesti kuudessa 24 tunnin vuorokaudessa 6000-10000 vuotta sitten; jälkimmäisen ryhmän mielestä luomiskertomuksen päivät voivat olla hyvinkin pitkiä ajanjaksoja.

Toiseksi OE-ryhmä jakautuu vielä kahtia: nuoren elämän (Young Life, YL) ja vanhan elämän (Old Life, OL) kreationisteihin. Edellisten mielestä elämä on luotu maapallolle vasta alle 10000 vuotta sitten, kun taas jälkimmäisten mukaan elämä on luotu pian maapallon luomisen jälkeen.

Suomessa tunnetuimmat kreationistit eivät ole ilmaisseet kovin selkeästi kantaansa YE/OE-kiistassa. Uskontokunnista Jehovan todistajat ovat kyllä selvästi ryhmää OE/OL ja Cityseurakunta näyttäisi kallistuvan YE:n kannalle.

Joka tapauksessa suomalaisten kreationistien argumentoinnissa erottuvat selvästi jäljet sylttytehtaalle. Suurin osa väitteistä on suhteellisen suoraa lainaa amerikkalaislähteistä; esim. Pekka Reinikaisen tunnetuin kirja "Unohdettu Genesis" on käytännöllisesti katsoen plagiaatti Henry M. Morrisin ja Gary E. Parkerin kirjasta "What Is Creation Science?". Jehovan todistajilla kaikki Suomessa julkaistava kirjallisuus on peräisin Yhdysvalloista, suomeksi käännettynä.

Koska kreationismilla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa, sen perusväitteistä on vaikea saada selkoa. Suurimmaksi osalta se on pelkkää uskonnollista julistusta ja pienenä sivujuonteena on yritys keräillä tieteellisiltä näyttäviä todisteita luomisen puolesta. Oleellisinta osaa siinä esittää evoluutioteorian vastustus. Kreationistien pääasiallinen tavoite on saada evoluutioteoria näyttämään epäilyttävältä ja yrittää sen varjolla nostaa oma näkemys kelvolliseksi. Yritys on tuomittu epäonnistumaan, sillä vaikka evoluutioteoria osoittautuisikin virheelliseksi, se ei mitenkään todistaisi kreationismia oikeaksi.

Jehovan todistajat on se kreationistiryhmä, johon Suomessa todennäköisimmin törmää. Kreationisteja löytyy myös useimmista herätysliikkeistä (helluntailaiset, Cityseurakunta), mutta koska ne ovat vähemmän aktiivisia käännytystyössään kuin Jehovan todistajat, enemmistö suomalaisista on tuskin niihin tutustunut.

Jehovan todistajien "Vartiotorni"- ja "Herätkää!"-lehdissä on aina toisinaan artikkeleita, joissa yritetään todistella luominen todeksi ja evoluutio vääräksi. Aihetta käsittelee laajemmin kirja "Onko Luojaa, joka välittää sinusta?" (Jehovan todistajien kirjapaino, Vantaa 1998; alkukielinen teos "Is There a Creator Who Cares about You?", Watch Tower Bible and Tract Society of New York, Inc. 1998). Kirjan saa tilattua ilmaiseksi, joten tartuin tilaisuuteen nähdäkseni millainen näkemys Jehovan todistajilla on aiheesta ja poikkeaako se mitenkään muiden kreationistien väitteistä.

Huomasin lehti-ilmoituksen 2.12.1999 Joensuussa järjestettävästä Cityseurakunnan tilaisuudesta, jossa aiheena oli luominen ja evoluutio, puhujana brittiläinen Dr. Michael Story. Uteliaisuudesta lähdin tilaisuuteen -- tai seuroihin, kuten paikan päällä ilmeni. Yhtä eroa lukuun ottamatta sekä kirjan että esitelmän voi sanoa olevan samaa tavaraa hieman erilaisessa paketissa, joten niputan seuraavassa surutta yhteen sekä Jehovan todistajien että herra Storyn väitteet ja perustelut.

Suurin ero on suhtautumisessa alkuräjähdykseen ja maapallon ikään: Jehovan todistajat pitävät luomiskertomuksen "päiviä" pitkinä ajanjaksoina, joiden tarkkaa kestoa ei voi tietää; Michael Story taas oli tiukasti Young Earth -kreationisti ja piti luomisen päiviä ehdottomasti kuutena 24-tuntisena vuorokautena 6500 vuotta sitten. Oman mainintansa ansaitsee Storyn kertoma "todiste" maapallon nuoresta iästä, sillä tällaista en ole missään muualla kuullut: Storyn mukaan Englannin kuningattarella on täydellinen sukupuu esi-isistään Nooaan asti -- ja siitä taaksepäin esi-isät löytyvät Raamatusta. Näin ollen Raamattu on oikeassa, maailma on nuori eikä evoluutiota ole voinut tapahtua!

Jehovan todistajien mielestä alkuräjähdys on tapahtunut ja sen aiheutti Jumala; Story kiisti alkuräjähdyksen, vaikkakin perustelu jäi hieman hämäräksi. Ilmeisesti se on osa "ateistista evoluutioteoriaa" ja siksi tuomittava. Tämä Young Earth/Old Earth -kreationistien ero poislukien ovat yhteiset tekijät kuitenkin suurempia.

Molemmista tapauksista näkee kreationistien olevan eräänlaisia tieteen diletantteja. Heillä on yleensä paljonkin sirpaletietoa monilta eri tieteenaloilta, mutta he ovat harvemmin perehtyneet syvällisemmin varsinkaan niihin aloihin, joita he vastustavat, kuten biologiaan, geologiaan ja genetiikkaan. Michael Story esiteltiin tohtorina, jolla on "arvosana biologiasta" ja "monilta muilta tieteenaloilta", ja hän on "toiminut mm. tutkijana, opettajana ja vakuutusasiamiehenä".

Tohtori Storyn ansiot biologian alalla eivät oikein vakuuttaneet. Enemmänkin mieleen tuli tyypillinen amerikkalainen maallikkosaarnaaja. Story puhui hyvää suomea ja seurakunnissa hiotut retoriikan taidot näkyivät: hän osasi puhua sekä vakuuttavasti että viihdyttävästi ja esiintymistä oli mukava seurata - kunhan ei kiinnittänyt huomiota puheen asiasisältöön. Samoin Jehovan todistajien kirjassakin käytetään tieteellisiä tuloksia vain kuorrutuksena tunteisiin vetoavan saarnan päällä. Tutkittua tietoa tärkeämpää kreationisteille on maallikoiden -- esim. Yhdysvalloissa koulujen opetusohjelmista päättävien lautakuntien -- vakuuttaminen evoluution pahuudesta ja kreationismin autuudesta.

Kreationistien suhde tieteeseen on omituisen kaksijakoinen. Sekä Story että Jehovan todistajat haluavat kiihkeästi saada tieteellisen hyväksynnän uskomuksilleen, mutta eivät voi hyväksyä tieteellistä tutkimusta, jolla heidän näkemystensä kelvollisuuden voisi tutkia. He vetoavat aina tiedemiesten auktoriteettiin, jos jonkin tutkijan väite sopii evoluutioteorian vastustamiseen. Mutta aina kun tutkijan näkemys on luomisoppia vastaan tai evoluutioteoriaa puoltava, he alkavatkin muistuttaa tieteen olleen ennenkin väärässä ja tiedemiesten olevan ateisteja sekä haluttomia tutkimaan sellaista, mikä voisi osoittaa uskovaisten olevan oikeassa. Kakku yritetään näin sekä syödä että säästää.

Kreationistien evoluutioteorian vastustuksesta voi erottaa muutamia usein toistuvia väitteitä. Seuraava lista ei ole mitenkään kattava, mutta näistä samoista väitteistä näyttävät sekä Story että Jehovan todistajat olevan yksimielisiä (vaikka uskoisin fundamentalistikristittyjen ja Jehovan todistajien pitävän toisiaan muuten harhaoppisina sielunvihollisen kätyreinä).

• "Evoluutioteoria on vain teoria".
• "Evoluutioteoria on vain uskonto".
• "Evoluutioteoria on ateismia ja siksi vastuussa fasismista, kommunismista ja kaikesta muusta pahasta."
• "Jos evoluutioteoria on totta, ihminen on vain eläin eikä vastuussa mistään."
• "Evoluutioteoria on täynnä aukkoja: se ei pysty todistamaan alkuräjähdystä, elämän syntyä eikä eliöiden lajiutumista."
• "Puuttuvat renkaat osoittavat evoluutioteorian vääräksi: lajeista ei löydy välimuotoja."
• "Todennäköisyyslaskenta osoittaa evoluutioteorian vääräksi: yksinkertainenkaan solu ei voi syntyä sattumalta."
• "Mutaatiot ovat harvinaisia ja haitallisia."
• "Evoluutio rikkoo termodynamiikan toista pääsääntöä: järjestys ei voi spontaanisti lisääntyä."

Tällä sivulle olen koonnut muutamia vastauksia ja kommentteja kreationistien yleisimpiin väitteisiin. Kreationistien väitteiden kumoaminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Pelkkä lukiobiologia ei kuitenkaan aivan riitä, sillä oppikirjoissa on harvoin pystytty selittämään tieteellisten teorioiden luonne ja niitä tukevat havainnot tarpeeksi perusteellisesti ja ymmärrettävästi. Varsinkin evoluutioteoria on tässä suhteessa ongelmallinen, sillä kuten Jacques Monod on sanonut, "evoluutioteoria on siitä erikoinen teoria, että kaikki luulevat ymmärtävänsä sen".

"Evoluutioteoria on vain teoria."

Luonnontieteellisestä teoriasta puhuminen "vain teoriana" vääristää pahasti koko teorian käsitettä. Arkikielessä teoria merkitsee jotakin arvauksen ja puutteellisen tiedon välillä olevaa, mutta luonnontieteissä se on jotakin muuta. Ennen kuin hypoteesi eli tutkimuksen lähtöoletus pääsee teoriaksi, sitä on testattu hyvin laajalti. Sen on täytynyt selvitä lukuisista kokeista; sen on täytynyt selittää olemassa olevat ilmiöt; ja sen on täytynyt ennustaa oikein ilmiöitä, joita on havaittu vasta myöhemmin. Jos hypoteesi on selvinnyt näistä testeistä, sitä voidaan pitää teoriana.

Silti teoria on jatkuvan testauksen kohteena. Periaatteessa milloin tahansa voi tulla eteen ilmiö, jota teoria ei pysty selittämään tai sitten kehittyy uusi teoria, joka selittää ilmiöt vielä paremmin. Teoria on hyvin perusteltu ja testattu selitys. Se ei ole fakta tai totuus, mutta se on niin lähellä sitä kuin kulloisellakin tietämyksellä on mahdollista.

Tämän takia luonnontieteissä puhutaan teorioista muidenkin kuin evoluutioteorian yhteydessä. Jos nimitys "teoria" ei kelpaa, pitäisi kreationistien vastustaa samalla tarmolla vaikkapa Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Jostakin syystä se ei kuitenkaan herätä samanlaisia intohimoja (vaikka sen pitäisi: sehän asettaa valonnopeuden ylärajaksi, jota edes kaikkivaltias ei voi ylittää).

"Evoluutioteoria on vain uskonto."

On kummallista, että uskovaiset kreationistit halveksivat uskomista puhumalla "vain" uskonnosta. Vielä kummallisempaa on väittää tieteellistä teoriaa uskonnoksi. Tietääkseni evoluutioteorian hyväksyminen ei edellytä uskomista ilman todisteita eikä siinä tarvita minkään tai kenenkään korkeammaksi voimaksi katsottavan palvomista.

Tapa väittää jotakin näkemystä uskonnoksi ei ole pelkästään kreationistien virhe. Sitä harrastavat monet muutkin uskovaiset tarkoituksenaan vesittää kaikki uskontokriittiset (todelliset tai luulotellut) ajatukset "vain uskonnoksi", koska näin saadaan myös perustellut ja todistetut näkemykset vedettyä ikään kuin samanarvoisiksi perusteettomien uskomusten kanssa.

Evoluutioteorialla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Evoluutioteoria muuttuu uusien havaintojen myötä, se on osoitettu lukemattomin testein paikkansapitäväksi ja jos löydetään havainto, joka osoittaa sen olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa, niin silloin teoria hylätään ja tilalle kehitetään uusi ja parempi. Mitään tällaista ei voi kuvitella tapahtuvaksi uskonnon kohdalla.

"Evoluutioteoria on ateismia ja siksi syypää fasismiin, kommunismiin ja kaikenlaiseen muuhun pahaan."

Sama virhe kuin edellisessä kohdassa. Evoluutioteorian väittäminen ateistiseksi on yhtä järkevää kuin vaikkapa kvanttiteorian väittäminen oikeistolaiseksi. Luonnontieteelliset teoriat eivät ole itsessään ideologisesti värittyneitä, vaikka niitä voidaankin - tavallisesti tosin vasta pahasti vääristeltyinä - käyttää jonkin maailmankatsomuksen ajamiseen.

Puu kenties tunnetaan hedelmistään, mutta fasismi, sosialismi, kansallissosialismi tai kommunismi eivät taatusti ole evoluutioteorian tuotteita. Äärioikeistolaisuuden juuria voidaan löytää sosiaalidarwinismista eli spencerismistä (kehittelijänsä Herbert Spencerin mukaan), jolla ei ole darwinismin kanssa muuta yhteistä kuin osa nimestä. Äärivasemmalla taas evoluutioteoriaa on pidetty porvarillisena rappiotieteenä, joka esti näkemästä päämäärähakuisen kehityksen kohti uutta ja parempaa sosialistista ihmistä.

Sitä paitsi, vähintäänkin yhtä hyvillä perusteilla kristinuskoa voi väittää syylliseksi ristiretkiin, inkvisitioon, noitavainoihin, orjakauppaan, luonnonvarojen riistämiseen ja tuotantoeläinten kärsimyksiin. Kreationistit eivät kumma kyllä hyväksy tätä yhteyttä.

Jos evoluutioteoria on totta, ihminen on vain eläin eikä vastuussa mistään."

Evoluutioteorialla on rasitteenaan sosiaalidarwinismin nimissä harrastettu epäoikeudenmukaisuus, mutta se taas ei ole itse teorian vika. Tieteellisiä teorioita ei käytetä arvottamaan ihmisten toimintaa. Eihän kukaan (edes kreationisti) väitä, että ihmisiä pitäisi heittää alas kerrostalojen katoilta, koska gravitaatioteoria kertoo kuinka kappaleet käyttäytyvät vapaassa pudotuksessa.

Jos siis evoluutioteorian mukaan luonnossa vallitsee eloonjäämisen ja lisääntymisen kilpailu, joka karsii armotta vähemmän kelvolliset yksilöt, se ei mitenkään tarkoita, että samanlainen karsinta pitäisi ulottaa myös ihmisyhteisöihin, tai että tällainen karsinta olisi paras mahdollinen tapa järjestää yhteiskunta. Jos useimmille eläinlajeille on luonnollista jättää loukkaantunut lajitoveri kuolemaan, miksi siitä pitäisi tehdä johtopäätös, että ihmisten olisi tehtävä samoin?

Evoluutioteoria on totta (siinä mielessä kuin tieteelliset teoriat yleensä ovat totta) ja ihminen on yksi eläinlaji osana luontoa. Moraali ja etiikka eivät tämän seurauksena silti katoa mihinkään. Niiden alkuperäksi ei kuitenkaan tarvitse keksiä minkäänlaisia yliluonnollisia olentoja, vaan kyseessä ovat kulttuurievoluution tuotteet: moraalittomat ja vastuuttomat yhteisöt hajoavat nopeasti.

Tässä on myös oikeastaan ainoa tapaus, jossa fundamentalistin tiukka usko ja evoluutioteorian vastustus on hyvästä. Jos kreationisti ei voi kuvitella uskonsa ulkopuolelta mitään syytä olla tappamatta ja raiskaamatta, on syytä toivoakin, ettei hän menetä uskoaan.

"Evoluutioteoria on täynnä aukkoja: se ei pysty todistamaan alkuräjähdystä, elämän syntyä eikä eliöiden lajiutumista."

Voi kuulostaa hämmästyttävältä, mutta tämä väite on suurimmaksi osaksi oikein. Evoluutioteoria ei tosiaankaan pysty todistamaan alkuräjähdystä eikä elämän syntyä. Tosin sen ei edes tarvitsekaan todistaa niitä: kummallakaan ei ole mitään tekemistä teorian kanssa. Alkuräjähdys kuuluu kosmologian ja astronomian piiriin. Alkusynty eli abiogenesis on evoluutioteorian kannalta periaatteessa yhdentekevä: elämä voi olla syntynyt elottomasta aineesta, se voi olla peräisin ulkoavaruudesta tai se voi olla jonkin jumalolennon aikaansaannosta. Evoluutioteoria on teoria elämän kehityksestä, ei sen synnystä.

Väitteen loppuosa onkin sitten pelkkää pötyä, sillä lajiutumista on havaittu lukuisia kertoja. Kuvauksia aiheesta löytyy esim. Talk.Originsin sivuilta Observed Instances of Speciation FAQ, Some More Observed Speciation Events sekä 29 Evidences for Macroevolution. Evoluutioteoriaa parempaa selitystä lajiutumiselle ei ole.

Kreationistitkin hyväksyvät ns. mikroevoluution eli eliöiden muuntelun. Muu olisikin varsin typerää, kun kasvien ja eläinten jalostamisen tuomat muutokset ovat selvästi nähtävillä. Sen sijaan he kiistävät ns. makroevoluution, joka (kreationistista riippuen) tarkoittaa jonkin lajin muuttumista uudeksi lajiksi tai uusien rakenteiden syntymistä, tunnetuimpina esimerkkeinä silmä, siivet ja keuhkot. Todellisuudessa tuo jako on varsin keinotekoinen, sillä makroevoluutio on kummassakin tapauksessa vain pitkään jatkunutta mikroevoluutiota.

Ongelma (varsinkin kreationisteille) on se, että lajin määrittely on varsin vaikeaa. Evoluution näkökulmasta kaikella elämällä on yhteinen alkuperä ja lajiutumista on tapahtunut koko elämän historian ajan, joten lajien välisten rajojen sumeus on itsestään selvää. Kreationisteilla taas on suunnattomia vaikeuksia selittää vähänkään järkevästi esim. ihmisten ja simpanssien DNA:n yhteneväisyydet.

"Puuttuvat renkaat osoittavat evoluutioteorian vääräksi: lajeista ei löydy välimuotoja."

Tämä on täyttä valhetta, sillä lajiutumisesta on lukuisia todisteita (esim. Talk.Originsin sivut Transitional Vertebrate Fossils FAQ ja Fossil Hominids). Kreationistien halu nähdä puuttuvia renkaita on vain taktiikka päästä väittämään välimuotojen puutetta: kun kreationistille näyttää jonkin nykyisen lajin esi-isän fossiilin, hän vaatii välille välimuotoa. Kun hänelle näytetään välimuoto, hän vaatiikin seuraavaksi kahta uutta välimuotoa: nythän on olemassa kaksi aukkoa, yksi esi-isän ja välimuodon sekä toinen välimuodon ja nykyeliön välillä. Joka kerta kun yhteen aukkoon löydetään välimuoto, kreationisti saa kaksi uutta aukkoa, johon voi vaatia uutta välimuotoa. Koska fossiilien muodostuminen on hyvin harvinainen tapahtuma, kaikkia lajiutumisen vaiheita ei mitenkään voida löytää. Niinpä kreationisti voi edelleen väittää evoluutioteoriaa vääräksi puuttuvien renkaiden takia.

Toinen tapaus, jossa kreationistit haluavat lajiutumisen todisteiksi välimuotoja, on nykyhetkellä tapahtuva lajiutuminen. Kreationisteille pitäisi olla esim. kala, jolle on kehittymässä jalat; tai kala, jolle on kehittymässä keuhkot (mutta liejuryömijä ei jostakin syystä kelpaa); tai hiiri, joka on kehittymässä lepakoksi, tai lisko, joka on muuttumassa linnuksi ja niin edelleen. Lajiutumisen pitäisi muka näkyä jonkinlaisena hybridinä eli välimuotona, jossa on näkyvissä kahden lajin ominaisuuksia.

Meillä ei ole kuitenkaan mitään mahdollisuutta nähdä nykyisten eliölajien lopputulosta, joten emme voi mitenkään nimetä mitkä nykyisistä lajeista ovat välimuotoja. Lisäksi esim. liskon muuttuminen linnuksi on varsin hankalaa, sillä nykyliskojen kehityksen esteenä kohti lentokykyä on nykyiset linnut: ne ovat jo täyttäneet kaikki ne ekologiset lokerot, joihin lentävän liskon pitäisi päästä.

Tökeröimmillään kreationisti saattaa vaatia välimuodoksi jotakin nykyistä eliötä, jolla on puolinainen ja toimintakyvytön elin - puolikas siipi, vajaa jalka, silmämuna ilman verkkokalvoa jne. Evoluutioteoria ei tietenkään edellytä tällaisten olemassaoloa, päinvastoin.

Välimuotoja on olemassa paljonkin, niin fossiileina (esim. liskolintu, jalallinen valas) kuin nykyisinä lajeina, mutta ne eivät vain satu noudattamaan kreationistien mielihaluja. Periaatteessa jokainen laji, joka ei kuole sukupuuttoon, on mahdollinen välimuoto ja voimme vain arvailla, minkälaisia lajeja niistä joskus tulee. Jos hyvin käy ja ihmiskunta selviää tiedettä harrastavana kulttuurina muutama miljoona vuotta eteenpäin, meillä saattaisi olla silloin täydellinen sarja välimuotoja nykyisestä maalle munivasta pingviinistä täysin vedessä elämiseen sopeutuneeseen tulevaisuuden pingviiniin. (Tämä ja monia muita mielenkiintoisia ajatusleikkejä löytyy Dougal Dixonin kirjasta "Ihmisen jälkeen - tulevaisuuden eläinkunta".)

"Todennäköisyyslaskenta osoittaa evoluutioteorian vääräksi: yksinkertainenkaan solu ei voi syntyä sattumalta."

Tämä on eräs yleisimpiä kreationistiväitteitä. Alkuosa väitteestä on puutaheinää, mutta loppuosa on aivan totta.

Evoluutioteoria ei väitä solujen syntyneen sattumalta: solujen syntyyn johtavat muutokset voivat olla satunnaisia, mutta evoluutiota ohjaava luonnonvalinta ei ole. Verrataanpa luonnonvalintaa nopanheittoon 50000 nopalla ja solun syntymää 50000 kuutoseen. Olisi tosiaankin hämmästyttävää, jos yhdellä 50000 nopan heitolla tulisi samalla kertaa kaikilla kuutonen.

Mutta luonto ja luonnonvalinta ei toimi näin. Jos kuutosten saaminen tarkoittaa parempaa selviytymistä, niin silloin yhdellä heitolla saadut kuutoset - niiden määrästä riippumatta - otetaan talteen. Seuraava heitto on ikään kuin seuraava sukupolvi ja sen vuorolla heitetään jäljelle jääviä noppia, joista otetaan kuutoset - eli luonnonvalinnan paineessa menestystä tuovat tekijät - jälleen talteen. Näin jatketaan, kunnes kaikki 50000 noppaa ovat kuutosia. Aikaa tähän prosessiin on mennyt varsin vähän, korkeintaan muutama sata sukupolvea.

Tietysti tämä esimerkki on huono monestakin syystä: valitsijana on tietoinen toimija ja valintaperuste on täysin mielivaltainen. Mutta omalla tavallaan se kuvaa yhtä luonnonvalinnan ja evoluution tärkeää seikkaa, nimittäin kasautuvaa valintaa. Olipa kyseessä alkumeren alkeellinen RNA-kopioituja tai nykyaikainen monisoluinen aitotumallinen eläin, kummassakaan tapauksessa seuraava sukupolvi ei lähde puhtaalta pöydältä, vaan se on perinyt edeltäjiltään selviytymistä ja lisääntymistä edesauttavia ominaisuuksia.

Kreationistit siteeraavat innokkaasti lentävää lausetta, jonka mukaan "elollisen solun syntyminen sattumalta vastaa sitä, että pyörremyrsky romuvarastoon iskiessään kokoaisi sattumalta toimintakuntoisen jumbojetin". Tämähän on aivan totta, sillä tällaisen sattuman todennäköisyys on niin käsittämättömän pieni, että tapahtumaa voi sanoa mahdottomaksi. Valitettavasti vain kreationistien kannalta tämä argumentti menee pahasti huti. Evoluutioteoria ei edellytä tällaista sattumaa.

"Mutaatiot ovat harvinaisia ja haitallisia."

Tavallisesti mutaatiosta tulee mieleen kaksipäiset vasikat tai viisijalkaiset koirat, mutta biologiassa mutaatiolla tarkoitetaan huomattavasti hienovaraisempiakin muutoksia. Periaatteessa pelkästään yhden geenin sisällä tapahtunut muutos on jo mutaatio. Välttämättä sillä ei ole minkäänlaisia vaikutuksia eliön ulkoasuun, mutta silti se on mutaatio.

Mutaatiot ovat toki harvinaisia ja varsin moni niistä on haitallinen tai neutraali. Hyödyllisiä mutaatioita on vähän. Mutta luonnonvalinnan takia vähäkin riittää: hyödylliset eli hengissä selviämistä ja lisääntymistä edesauttavat muutokset kasautuvat ja leviävät populaatiossa nopeasti.

"Evoluutio rikkoo termodynamiikan toista pääsääntöä: järjestys ei voi spontaanisti lisääntyä."

Kreationistit ovat innokkaasti propagoineet tätä väitettä unohtaen samalla aktiivisesti sen tosiasian, että toinen pääsääntö koskee eristettyjä järjestelmiä. Niissä entropia kasvaa eli järjestys vähenee vääjäämättä. Mutta maapallo ei ole eristetty järjestelmä, sillä se saa ulkopuolista energiaa auringosta. Näin ollen järjestys maapallolla voi kasvaa auringon järjestyksen vähenemisen kustannuksella.

Tämä on tyypillinen esimerkki siitä tieteellisen tiedon vääristelystä, jota kreationistit harrastavat. Juuri tällaisen myyräntyön takia on mielestäni tarpeellista kritisoida kreationisteja ja vastustaa heidän pyrkimyksiään.

Yleensä ottaen evoluutioteorian puolustaminen kreationisteja vastaan on turhaa. Evoluutioteoria on kestänyt paljon pahemman hyökkäyksen, nimittäin tieteen itsensä tekemän testaamisen, joka ankaruudessaan ja yksityiskohtaisuudessaan on aivan toista luokkaa kuin muutamien kiihkoilijoiden propaganda.

Koska evoluutioteoria on osoittanut toimivuutensa, on ennemmin syytä kohdistaa sama objektiivinen, kriittinen ja tehtyihin havaintoihin pohjautuva tarkastelu kreationismiin. Jos kreationistit haluavat oman "teoriansa" evoluutioteorian korvaajaksi, sen on syytä selvitä samoista testeistä. Näin ollen kreationismin on pystyttävä antamaan selitys (ja mieluummin parempi sellainen) kaikkiin niihin ilmiöihin, joita nykyään selitetään evoluutioteorialla. Kreationismin on myös osoitettava käyttökelpoisuutensa uusien tutkimusten pohjana ja sen on tehtävä ennusteita, jotka voidaan varmistaa. Lisäksi sen on oltava falsifioitavissa: sen on määriteltävä ne edellytykset, joiden mahdollisesti täyttyessä se osoittautuu virheelliseksi.

Seuraavassa on vain pieni näyte niistä kysymyksistä, joihin kreationistien täytyisi pystyä vastaamaan antamalla havaintoihin sopivia ja tieteellisesti kestäviä selityksiä:

Miten luominen näkyy maailmassa?

Tähän ei riitä perinteinen huuli pyöreänä ihmettely kukkien kauneudesta ja eliölajien symbiooseista. Kun evoluutioteoria on osoittanut, että luonnon ihmeellisyydet voidaan selittää ilman tietoisen suunnittelijan väliintuloa, pitäisi kreationismin tarjota tieteelliset todisteet juuri tällaisen väliintulon osoittamiseksi. Mitä ne ovat? Missä ne näkyvät? Millä perusteella niiden voidaan todeta tukevan luomista?

Milloin maapallo on luotu?

Kreationistien nykyisissä arvioissa on suurimmillaan 750000-kertainen heitto. Young Earth -kreationistit pitävät maapallon ikänä 6000-10000 vuotta; Old Earth -kreationisteilta löytyy näkemyksiä miljoonasta vuodesta nykytieteen 4,5 miljardiin vuoteen. Näin perustavaa laatua olevassa kysymyksessä ei näin suurta eroa voi hyväksyä. Mitkä ovat YE-kreationistien tieteelliset perusteet Maan nuorelle iälle?

Milloin elämä on luotu?

Fossiileja on ajoitettu jopa 3,5 miljardin vuoden ikäisiksi. Miten YE- ja Young Life -kreationistit selittävät toisiaan tukevien ja nykyfysiikan mukaisten ajoitusmenetelmien väärässä olon?

Miksi fossiileja ei löydy vääristä kerrostumista?

Jos kaikki elävät olennot on luotu kerralla, miten kreationistit selittävät sen, ettei yhtään ihmisfossiilia ole löydetty yli viisi miljoonaa vuotta vanhoista maakerroksista? Miksei yhtään dinosauruksen tai nisäkkään fossiilia ole löydetty samalta ajalta trilobiittien kanssa?

Miksi raamatullisesta tulvasta ei löydy mitään merkkiä?

Kreationistien vakioselitys edelliseen kysymykseen fossiilikerroksista on Raamatun mainitsema tulva, joka järjesti fossiilit siistiin järjestykseen: isot ja tyhmät dinosaurukset alimmiksi, sitten fiksummat nisäkkäät (jotka kaiketi osasivat paeta korkeammille paikoille) ja lopuksi ihmiset, jotka ilmeisesti pystyivät pysymään pinnalla pitempään kuin eläimet.

Valitettavasti luonnosta ei löydy mitään merkkiä maailman- tai edes maanlaajuisesta tulvasta. Lisäksi tulva herättää monia avoimia kysymyksiä: Mistä vesi tuli? Mihin se meni? Miksi tulva tappoi vesieläimistä vain ne saurus- ja liskolajit, jotka ovat nykyään sukupuuttoon kuolleita? Miten makean veden kalat selvisivät tulvan aiheuttamasta vesien sekoittumisesta? Miten kasvien siemenet selvisivät vuoden suolavedessä?... ja niin edelleen; enkä viitsi edes mainita ongelmia, joita eläinten ylläpito arkissa olisi aiheuttanut.

Miksi eri lajeilla on niin paljon yhteisiä piirteitä DNA:sta alkaen?

Jos eläin- ja kasvikunnan lajit on luotu erikseen, miksi niistä voidaan rakentaa sukupuita osoittamaan yhteisiä esi-isiä? Miksi maapallolta ei löydy yhtään sellaista eliötä, jota ei mitenkään voisi selittää ilman erillistä luomista?

Miten kreationismi selittää eliöiden sopeutumisen uusiin oloihin?

Kreationistien lempiväitteitä on, että informaatiota ei synny satunnaisesti eikä tyhjästä. Miten kreationismi selittää bakteerien antibioottiresistenssin kehittymisen?

Miten kreationismi selittää lajiutumisen mahdottomuuden?

Kreationistit väittävät, että mikroevoluutiota -- lajin sisäisiä muutoksia, esim. jalostuksessa -- tapahtuu, mutta makroevoluutio (lajiutuminen tai uusien rakenteiden syntyminen) on mahdotonta. Mikä mekanismi eliöissä estää makroevoluution? Miten geeniperimä säilyttää tiedon siitä, milloin se on muuttunut tarpeeksi ja saavuttanut rajan, jota se ei voi ylittää?

Miten kreationismin voisi falsifioida?

Evoluutioteorian voi falsifioida helposti. Siihen riittää esim. fossiililöytö, joka osoittaa dinosaurusten ja ihmisten eläneen samaan aikaan tai lamarckistinen hankittujen ominaisuuksien periytyminen.

Jos kreationismi halutaan tieteelliseksi teoriaksi, sen selitysvoimaksi ei riitä pelkkä "goddidit". Jumalalla voidaan selittää aivan kaikki, jolloin se ei selitäkään enää mitään. Kuinka siis falsifioida kreationismi? Mitä havaintoja luonnosta voisi tehdä, että luoja ja luominen osoittautuisi niiden perusteella mahdottomaksi?

Miksi maailma näyttää siltä, että se on kehittynyt evoluutioteorian mukaisella tavalla?

Viimeisin muttei vähäisin kysymys: jos maailma on luotu, miksi kaikki eliöt näyttävät silti kehittyneen evoluution tuotteina? Jos kreationistien väitteet pitävät paikkansa, miksi kuitenkin evoluutioteoria pystyy selittämään elämän monimuotoisuuden kreationismia paremmin?