Näin sudesta tuli kiltti, tyhmä ja luppakorvainen koira

150 vuotta vanha arvoitus ratkesi: Näin sudesta tuli kiltti, tyhmä ja luppakorvainen koira

Kesyyntymisen oireyhtymä oli perinnöllisyystieteen vanhin arvoitus. Sen tuore ratkaisu selittää monta koiran piirrettä kerralla.

Kiltillä ja kesyllä koiralla on luppakorvat. Ne johtuvat siitä, että koiran alkionkehityksen aikana geenit ohjailevat hermostopienaa. Se säätelee paitsi koiran luonnetta, myös ulkoisia ominaisuuksia.

Pörröinen eläin heiluttaa häntäänsä lähestyvälle ihmiselle. Sillä on luppakorvat, laikukas turkki ja selän päälle kiertyvä kippurahäntä. Mutta se ei ole koira, vaan yksi kuuluisan venäläiskokeen turkisketuista.
Dmitri Beljajev aloitti 1960-luvulla kokeen, jossa ketuille on jalostettu ainoastaan kesyä luonnetta. Nyt ne ovat kesyjä kuin kultaisetnoutajat. Ulkonäön muutokset sen sijaan ovat tulleet kutsumatta.
Kotieläimet poikkeavat villeistä esi-isistään samalla tavalla, olivatpa ne sitten koiria tai nautoja, kettuja tai rottia. Yhdistelmää kutsutaan domestikaatiosyndroomaksi eli kesyyntymisen oireyhtymäksi.
Tähän saakka oli arvoitus, mistä oireyhtymä saa alkunsa.
Domestikaatiota eli kesyyntymistä voidaan pitää perinnöllisyystieteen vanhimpana ratkaisemattomana ongelmana. Jo Charles Darwin ihmetteli kesyyden oireita, kun hän kehitti omaa perinnöllisyyden teoriaansa 1860-luvulla.
Darwin mietti päänsä puhki, mutta kotieläimet – ja perinnöllisyyden mekanismi – pysyivät evoluutioteorian isälle mysteerinä. Dna:n rakenteen löytymiseen oli vielä lähes vuosisata.
Viime vuonna tutkijaryhmä esitti ensi kertaa kaikenkattavan selityksen domestikaatiosyndroomalle. Se julkaistiin Genetics-lehdessä. Tutkijoita johti Adam Wilkins Stellenbosch-instituutissa Etelä-Afrikassa. Selitys pohjaa hermostopienan kehitykseen.
Hermostopiena on alkionkehityksen alkuvaiheessa syntyvä väliaikainen solukasauma. Se kehittyy monenlaisiksi kudoksiksi eri puolille elimistöä.Pienan tekosia ovat "taistele tai pakene" -reaktioita säätelevä sympaattinen hermosto ja stressihormoneja tuottavat sisäeritysrauhaset. Ennen niiden kypsymistä pentu ei kykene pelkäämään.
Koiralla kypsyminen tapahtuu hitaammin kuin sudella. Näin pentu pysyy pelottomana pidempään ja ehtii sosiaalistua – myös ihmisten kanssa. Aikuinenkin koira on leppoisampi kuin ihmisperheessä kasvanut susi. Tutkijat ehdottavat, että kesyyntymisen oireyhtymän aiheuttavat muutokset hermostopienan kehitystä säätelevissä geeneissä. Kesyä luonnetta suosiva valinta on saanut ne yleistymään.
Ulkonäön muutokset tulevat kaupanpäällisinä.
Hermostopiena muodostaa esimerkiksi hampaat ja suuren osan kalloa. Kesyt eläimet pysyvät lapsenkasvoisina. Hampaat ovat pienemmät, leuka sirompi ja kuono lyhyempi kuin villeillä esi-isillä.
Aivotkin jäävät pienemmiksi. Luultavasti sen takia koirat pärjäävät älyä ja päättelykykyä vaativissa tehtävissä heikommin kuin susi.
Esimerkiksi koiran laskupää on huonompi. Tämän vahvisti tuore Wienin yliopiston tutkimus, jossa koirat ja sudet joutuivat laskemaan makkaranpaloja. Jo yhden ja neljän makupalan erottaminen toisistaan tuotti monelle koiralle vaikeuksia.
Piena tuottaa myös korvien ja hännän rustot. Siitä juontunevat luppakorvat ja kippurahännät.
Pigmenttisolut vaeltavat alkionkehityksen aikana hermostopienasta ihon karvatuppiin. Kun ne eivät ehdi ajoissa perille, turkkiin syntyy valkoisia laikkuja. Todennäköisimmin niin käy siellä, mihin pigmenttisoluilla on pisin matka: tassuihin, hännänpäähän, vatsaan ja kuonoon.
Tämäntapaisia poikkeamia tunnetaan myös ihmisillä. Hermostopienaan vaikuttavat mutaatiot aiheuttavat neurokristopatioina tunnettuja kehityshäiriöitä. Niillä on tuttuja oireita.
Harvinaista Mowat-Wilsonin oireyhtymää sairastavilla ihmisillä on erikoiset kasvonpiirteet. Hänellä on poikkeavan muotoiset korvat, keskimääräistä pienemmät aivot ja toisinaan vaaleita laikkuja ihossa.
Heidän kerrotaan olevan luonteeltaan poikkeuksellisen ystävällisiä.
Alkionkehitys on monimutkaista ja herkkää. Suuri yksittäinen mutaatio on melkein aina haitallinen.
Mowat-Wilsonia sairastavat kärsivät paitsi kehitysvammaisuudesta, myös ruoansulatuksen ja sydämen oireilusta.
Kesyyntymisen takana on monia pieniä mutaatioita, jotka eivät aiheuta samanlaisia haittoja. Suuri osa lienee piileskellyt villieläinten perimässä harmittomina ja näkymättömissä. Kesyyntyminen on kasannut ne samoihin yksilöihin.
Ihmisen parhaassa ystävässä tiivistyvät siis monen suden lempeät piirteet yhteen eläimeen. Koiraa voisi siksi ajatella myös lievää neurokristopatiaa sairastavana sutena. Tuskinpa se tekee karvaturreistamme yhtään vähemmän rakkaita.