Turha ylvästellä taidoilla!
Me osaamme keksiä uusia kaluja. Niin osaa variskin.
Ainakin meillä on yksinoikeus kieleen. Noinkohan?
Julkaistu Tiede -lehdessä
Vanha, tiedemaailmassakin vallinnut uskomus oli, että ihmistä ohjaa järki ja eläimiä vaisto. Parin viime vuosikymmenen aikana käsityksen pohja on murentunut kiihtyvää vauhtia, ja tätä nykyä on ilmeistä, että oppiminen, traditiot, äly ja niiden alla vaistot ja mieli ohjaavat niin ihmisen kuin muittenkin lajien käyttäytymistä.
Nyt jopa kysytään, onko ihmisellä varmasti luomakunnan parhaat aivot. Yksiselitteistä vastausta ei ole, mutta se, että kysymys ylipäätään esitetään, merkitsee asenteiden vallankumousta. Asenteiden vallankumous taas merkitsee usein astumista uudelle tiedon tasolle. On hyvä hetki katsoa, miten eräät keskeiset kykymme tällä tietoa sijoittuvat lajien välisessä vertailussa.
Tietoisia on muitakin
Tietoisuutta on pidetty tekijänä, joka selvimmin erottaa ihmisen muista lajeista. Toisaalta, mitä tietoisuus lopulta on?
Behavioristit väittivät aikoinaan, että se on vain tapahtuneista asioista jälkikäteen rakennettu muistikuva, jolla ei ole mitään tekemistä käyttäytymisen motivaation kanssa. Muistikuva voi ollakin tietoisuuden hyvä kuvaus.
Joka tapauksessa tietoisuutta on käsitys itsestä erillisenä yksilönä. Ihmisellä tämä kypsyy kahden-kolmen vuoden iässä, jolloin lapsi alkaa tunnistaa itsensä peilikuvasta. Tällä perusteella peilitestiä on käytetty tietoisuuden osoittajana myös muilla lajeilla.
Peilistä ovat itsensä tunnistaneet kaikki isot ihmisapinat. Tunnettu englantilainen etologi, simpanssitutkija Jane Goodall väittää, että lähimmän sukulaisemme tunne-elämä on yksi yhteen samanlainen kuin meidän.
Ihmisapinoiden lisäksi peilitesti on tehty vain muutamille lajeille. Sen ovat tähän mennessä läpäisseet ainakin pullokuonodelfiini, norsu, harakka ja viimeisimpänä sika.
Peilitestin läpäisyä on pidetty myös empatian ja avunannon perustana. Harakka tässä joukossa ei ole kovin suuri ihme, sillä älyllisissä suorituksissaan ja sosiaalisuudessaan monet varislinnut yltävät isojen ihmisapinoiden tasolle. Tietoisuudesta ei ole erottamaan ihmistä muista eläimistä.
Näppäryys otteen varassa
Kädentaidoissakaan emme ole ainutkertaisia. Kyse on määrällisestä, ei laadullisesta erosta. Monet nisäkäslajit tekevät työkaluja, ja isot ihmisapinat jopa suunnittelevat ennakkoon tekemisiään ja valmistavat työkaluja myös tulevaa tarvetta varten.
Lintumaailman Pelle Peloton on suuriaivoinen uudenkaledonianvaris. Luonnossa se tekee oksista ja kairapalmun hammaslaitaisista lehdistä tikkuja ja koukkuja, joilla se onkii koloista toukkia ruoakseen. Eri osissa Uuden-Kaledonian saaristoa linnut suosivat erilaisia työkaluja, ja laboratoriossa muuan lintu osasi ennakkoon harjoittelematta vääntää rautalangasta koukun, jolla se poimi läpinäkyvästä pleksiputkesta ruoka-astian.
Vaikkei olekaan ainoa työkalujen käyttäjä, ihminen on vienyt työkalujen valmistuksen ja käytön pidemmälle kuin yksikään muu laji. Tämä johtuu siitä, että yhdelläkään muulla älykkäällä eläimellä ei ole käytössään ihmiskäden veroista työvälinettä. Kellosepän tai aivokirurgin taidot ovat mahdollisia vain lajille, jolla on ihmisen peukalon ja etusormen mahdollistama tarkkuusote.
Eläinmaailma kieliä täynnä
Kielen ajatellaan joka tapauksessa erottavan ihmisen kaikista muista lajeista! Noinkohan?
1960-luvun lopulla Allen ja Beatrice Gardner kohauttivat tiedemaailmaa raportoimalla Washoe-simpanssista, joka oppi yli 150 viittomakielen viittomaa ja keskusteli niiden avulla hoitajiensa kanssa. Myöhemmin selvisi, että kaikki isot ihmisapinat pystyvät samaan.
Yhtä lailla meidät yllätti papukaijan puhekyky, jonka paljasti Massachusettin teknisen yliopiston MIT:n Irene Pepperbergin nyt jo edesmennyt Alex. Se oppi yli 150 englannin sanaa, ymmärsi kouluttajiensa kysymykset ja vastasi niihin oikein. Se tunsi käsitteet erilainen ja samanlainen ja osasi erottaa esineitä jopa kolmen ominaisuuden, kuten värin, materiaalin ja muodon, mukaan.
Eläinten omia kieliä on tutkittu vähemmän. Jane Goodall on tunnistanut simpanssilta noin 30 kulttuurisesti periytyvää ääntä. Marakateilta on löydetty myös ääniä, jotka sisältävät symbolifunktion eli välittävät lajitovereille aivan tietyn viestin. Esimerkiksi vervettiapinalla on kymmenkunta ääntä, joilla se tiedottaa, millainen vaara näköpiiriin milloinkin on ilmaantunut. Campbellinmarakatti taas muuttaa sanomansa tarkoitusta kolmella erilaisella päätteellä. Vaikka eri merkityksiä kertyy silläkin vain kymmenkunta, tutkijat ovat sen äänissä kuulevinaan jopa kieliopin siemenen.
Apinoiden äänikuningas on kapusiiniapina, jonka sanavarastoon kuuluu yli sata erilaista signaalia. Lintumaailmassa lähimmäksi tätä yltää korppi. Sveitsiläiset eläintieteilijät Peter Enggist-Düblin ja Ueli Pfister ovat äänittäneet Bernin ympäristön korpeilta noin 80 erilaista ääntä, jotka vielä jakautuvat kolmeen murteeseen.
Lupaavimmat eläinpuheen tutkimuskohteet löytyvät kuitenkin meristä. Merinisäkkäiden käyttäytymistä yli 20 vuotta tutkinut yhdysvaltalainen Brenda McCowan on työtovereineen osoittanut, että pullokuonodelfii¬nien ääntely muistuttaa ihmiskieltä. Se on säännönmukaista, se opitaan poikasiässä, ja siinä on viitteitä kieliopista. Onko delfiinillä myös "kielioppikone" kuten meillä, jää nähtäväksi. Ihmispuheen salaisuutena pidetyt aivojen kielialueet mahdollistavat sanojen "digitoinnin" noin 30 foneemiksi, joita yhdistelemällä syntyy rajaton määrä ilmauksia.
Matikkapääkin yhteistä juurta
Myös jonkinlainen laskutaito tai lukumäärien arvioinnin taito on eläimille välttämätön. Saaliseläimen pitää tietää, lähestyykö aukion yli yksi vai neljä petoa. Aivan samoin on tär¬keää, että ruokaa etsivä marakatti tai papukaija osaa määrittää, onko puussa viisi vai viisikymmentä marjaa. Hyvin monet eläinlajit kykenevät vertaamaan lukumääriä. Onpa taidon alkeita löydetty sammakkoeläimiltäkin.
Eräässä kokeessa yliopisto-opiskelijoille ja makakiapinoille näytettiin peräkkäin kaksi täpläjoukkoa. Sen jälkeen osallistujien piti löytää täpläjoukko, jossa oli yhtä paljon täpliä kuin näytetyissä kahdessa joukossa yhteensä. Yllätys ei ollut, että opiskelijat pärjäsivät paremmin, mutta se oli, että kummatkin erehtyivät sitä herkemmin, mitä enemmän vaihtoehdot muistuttivat toisiaan.
Tutkimuksen tekijät, kognitiopsykologit Jessica Cantlon ja Elizabeth Brannon, päättelivät, että ihmisen ja apinan matemaattisessa työkalupakissa on samoja komponentteja, joilla tehdään samanlaisia likimääräisiä arvioi¬ta ja ynnäyksiä. Uusimmat tulokset osoittavat, että myös lukumäärien neurologiset vasteet ovat ihmisillä ja apinoilla hyvin samanlaiset.
Simpanssien on osoitettu oppivan arabialaiset numerot, osaavan liittää ne oikein vastaaviin lukumääriin ja laskevan niitä yhteen. Kokeissa simpanssien suoritukset ovat olleet hyvin samanlaisia kuin pienten lasten.
Suuri kiitos kuuluu käsille
Eläinten kyvyistä ja aivojen rakenteesta kertyneen tiedon valossa on avoin kysymys, onko ihminen luomakunnan älykkäin eläin. Toisaalta pitää tietysti kysyä, onko mitään mieltä tai edes mahdollista vertailla aivan erilaisia lajeja, kun ihmisälystäkin älykkyystestimme löytävät vain kapean viipaleen.
Tällä tietoa mikään ei viittaa siihen, että aivomme olisivat oleellisesti paremmat kuin muilla suuriaivoisilla, älykkäillä lajeilla. Kulttuuristamme saanemme kiittää yhtä paljon, ehkä enemmänkin, käsiä kuin aivoja. Vain meillä on tarkkuusotteeseen kykenevä käsi aivojen käskettävänä. Se on mahdollistanut aineellisen ja teknisen kehityksen, johon mikään muu laji ei pääse, olivat sen aivot miten hyvät tahansa.
Samankaltaisissa aivoissa syntyy samankaltaista
Tarkastellaan minkä tahansa nisäkäslajin aivoja, niistä löytyvät aina samat osat. Samanlaisilla osilla näyttää myös olevan hyvin samanlaiset tehtävät. Aivojen koko sen sijaan vaihtelee paljon lajista toiseen, ja alkuun ajateltiin, että nimenomaan isot aivot tekevät ihmisestä älykkään.
Kun eläinkunnan suurimmat aivot ovat kuitenkin suurilla valailla - miekkavalaalla kuusi- ja kaskelotilla kahdeksankiloiset - näkemystä viilattiin: koko sinänsä ei ratkaise aivojen suorituskykyä, tärkeämpi on koko suhteessa ruumiin painoon. Jos näin olisi, päästäiset olisivat kaikkein älykkäimpiä nisäkkäitä!
Valaat eroavat edukseen
Nykykäsityksen mukaan älykkyyteen vaikuttaa kokoa enemmän aivojen poimuttuneisuus. Tässäkään ihminen ei yllä kärkeen. Itse asiassa kaikilla valailla pienimpiä pyöriäis- ja delfiinilajeja lukuun ottamatta on monimutkaisemmat eli enemmän ja syvempään uurteiset aivot kuin ihmisellä. Sama pätee norsuihin.
Valaat vievät pisteet myös tietyissä aivosoluissa. Niillä on aivokuoressaan puolitoista-kolme kertaa enemmän tähtisoluiksi sanottuja gliasoluja, hermosolujen tukisoluja, kuin meillä.
Tähtisolut säätelevät hermosolujen toimintaa ja hermoliitosten eli synapsien muodostumista. Jokaista synapsia ympäröi tähtisolun haarake, ja solut kommunikoivat samoilla välittäjäaineilla, jotka siirtävät hermoärsykkeitä synapsien yli hermosolusta toiseen. Näin ne kuuntelevat neuronien toimintaa, tahdistavat niiden impulsseja ja estävät tai vahvistavat viestien kulkua. Lisäksi tähtisolut ohjaavat verenkiertoa aktiivisille aivoalueille ja stimuloivat kantasoluja tuottamaan uusia hermosoluja.
Kun hermosolujen aktivoituminen, synapsien muodostuminen ja uusien neuronien synty ovat keskeisiä oppimiseen ja ajatteluun liittyviä tapahtumia, on selvää, että tähtisoluilla on älyllisissä toiminnoissa ratkaisevan tärkeä asema.
Albert Einstein tarjoaa tässä mielenkiintoisen vertailukohdan. Hänellä oli pienemmät aivot kuin ihmisillä
keskimäärin mutta selvästi enemmän tähtisoluja. Juuri niiden määrää on arveltu yhdeksi syyksi hänen etevyyteensä.
Sosiaaliset solut yllättivät
Muutama vuosi sitten eräiden suurten valaiden aivoista löytyi sukkulasoluja, joita luultiin olevan vain ihmisellä ja ihmisapinoilla. Meillä ja sukulaisillamme solut sijoittuvat otsalohkoon, monien älyllisten toimintojen ydinalueelle, mutta valailla niitä on myös muissa aivojen osissa.
Sukkulasolut on yhdistetty ennen muuta nopeisiin sosiaalisiin reaktioihin, ja tästä syystä niiden arvellaan osallistuvan emootioita ja aikeita seuraavien peilisolujen säätelyyn. Tällä perusteella voi ajatella, että valailla on hyvin kehittynyt sosiaalinen äly, kenties jopa parempi kuin meillä.
Monet ihmiset ovat kokeneet valaiden suureen älykkyyteen viittaavat tulokset suureksi loukkaukseksi. Eteläafrikkalainen anatomi Paul R. Manger puolusti jo ennen sukkulasolulöytöä hypoteesia, jonka mukaan valailla on suuret aivot ja niissä suuret määrät aivosoluja vain siksi, että kylmissä vesissä sukeltelevilla eläimillä aivot toimivat lämmöntuotantoelimenä. Älyllisesti valaat ovat "tyhmiä kuin kultakalat".
Suuri joukko eturivin valastutkijoita kiisti käsitykset täysin väärinä. Emory-yliopiston Lori Marino ja kollegat painottivat, että valaiden aivot ovat suuret ja monimutkaiset, koska valailla on monimutkaisia kognitiivisia ja sosiaalisia kykyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti