On vaikea kuvitella, etteivät
esi-isämme ja neandertalilaiset olisi harrastaneet lainkaan seksiä
asuessaan yhdessä Euroopassa. Olemmeko siis risteytyneet? Elääkö
neandertalinihminen yhä meidän perimässämme?
harrastaneet lainkaan seksiä asuessaan yhdessä Euroopassa.
Olemmeko siis risteytyneet? Elääkö neandertalinihminen yhä meidän perimässämme?
Portugalin Lagar Velhosta löytynyt 24 000 vuotta vanha luuranko näyttää siltä kuin se voisi olla kahden ihmislajin risteymä. Vainaja oli lapsi, jolla oli kulmikas leuka ja nykyihmisen kasvonpiirteet mutta neandertalilaisen roteva vartalo ja lyhyet jalat.
Fossiilin löytäjä, antropologi Joao Zilhao ja kivikauden ihmisiin erikoistunut yhdysvaltalainen Eric Trinkhaus päätyivät 1999 esittämään, että jäännökset kuuluvat selvästi nykyihmisen ja neandertalilaisen sekamuodolle ja todistavat lajien pitkään jatkuneesta ja laajasta risteytymisestä. Trinkhaus on sittemmin osoittanut muitakin fossiileja, joita hän pitää sekamuotoina. Kaikki eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita. Monen paleontologin mielestä Lagar Velhon lapsi mahtuu hyvin ihmiskunnan vaihteluun ilman risteytymistäkin.
Fossiilitodisteiden valossa asia on siis jäänyt epäselväksi, mutta jos esivanhempamme harrastivat reippaasti seksiä neandertalilaisten kanssa, todisteiden pitäisi löytyä geeneistämme.
Perimämme lähellä toisiaan
Geenit kertovat, että Homo sapiens ja Homo neanderthalensis erkaantuivat ihmiskunnan sukupuussa eri haaroihin vähintään puoli miljoonaa vuotta sitten. Silti erot lajien perimässä ovat vähäiset. Poikkeavuutta on alle puolessa prosentissa dna:n emäspareista.
Molemmat lajit ovat kulkeneet geneettisen pullonkaulan läpi, eli populaatio on jossain vaiheessa kutistunut hyvin harvalukuiseksi, ennen kuin se on jälleen alkanut kasvaa. Äidiltä periytyvä ja ainoastaan mutatoitumalla muuttuva mitokondrio-dna näyttää kertovan, että koko nykyinen ihmiskunta polveutuu yhdestä kantaäidistä, joka eli Afrikassa 170 000 vuotta sitten. Isän kautta periytyvä y-kromosomi todistaa samaa. Kaikki tänne saakka selvinneet ihmiset ovat lähtöisin hyvin pienestä, melko hiljattain eläneestä joukosta.
Muiden kromosomien dna:sta saatu tieto on sekoittanut tätä kuvaa. Niiden polveutumista on vaikeampi seurata, koska niiden dna sekoittuu uudella tavalla jokaisella lisääntymiskierroksella. Hiljattain siitäkin on löydetty haplotyypeiksi kutsuttuja jaksoja, jotka periytyvät kokonaisina halki sukupolvien. Miesten tietyt haplotyypit eri puolilta maailmaa näyttävät yllättäen siltä kuin ihmiset jakaantuisivat kahteen peruslinjaan, joilla on viimeksi ollut yhteinen esi-isä 1,8 miljoonaa vuotta sitten. Sitten toinen linja jakautuu äkisti uudelleen 200 000 vuotta sitten.
Näille löydöille voi olla kaksi selitystä. Nykyinen ihmiskunta on sittenkin perua useammista hyvin kauan sitten eri teille lähteneistä ryhmistä. Tai sitten jotkut meistä ovat hankkineet matkan varrella ihmisperimään uusvanhaa ainesta Homo neanderthalensikselta ja mahdollisesti Aasiassa eläneeltä pystyihmiseltä, Homo erectukselta.
Neandertalilaista sinussa? Osalla nykyihmisistä on keskellä takaraivoa korvan yläosan korkeudella luukyhmy, joka oli yleinen neandertalinihmisillä. Löydätkö itseltäsi? Osalla neandertalilaisista oli geenimuoto, joka teki heistä hyvin vaaleaihoisia ja punatukkaisia. Ominaisuudet ovat voineet siirtyä, kun tapasimme Euroopassa, tai kehittyä kummallekin lajille itsenäisesti. |
Tällainen hankinta voi olla esimerkiksi mikrokefaliinigeenin uusi versio. Mikrokefaliini vaikuttaa ratkaisevasti aivojen kehitykseen ja ihmisen tietoisuuteen, vaikka tarkkaa tapaa ei vielä tunneta (ks. Mitkä geenit tekivät ihmisen, Tiede 7/2007, s. 44-48). Sitä koodaavien geenin viallisuus aiheuttaa muun muassa pienipäisyyttä ja henkistä jälkeenjääneisyyttä. Yhdelle mikrokefaliinigeenille ilmaantui 40 000 vuotta sitten uusi muoto, joka on pyyhkäissyt luonnonvalinnan voimalla läpi koko ihmispopulaation. Se löytyy 70 prosentilta nykyään elävistä ihmisistä.
Uusi geenimuoto voi syntyä yksittäisten, suotuisien mutaatioiden seurauksena. Tämä nopeasti yleistynyt versio on niin erilainen, että sen täytyy olla vähintään miljoona vuotta vanha, päättelee Bruce Lahn Chicagon yliopistosta Pnas-lehden viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa. Lahn uskoo, että saimme sen 40 000 vuotta sitten neandertalilaisilta. Tärkeä palanen nykyihmisen älystä voi olla lahjaa kadonneelta sukulaislajilta, jota on monesti kuvattu meitä alemmaksi ja vähä-älyisemmäksi.
Luonnonvalinta suosii uutta geenimuotoa niin voimakkaasti, että yksi ainoa yhdyntä ja siitä syntynyt lisääntymiskykyinen lapsi olisivat riittäneet levittämään sen nykyiseen ihmiskuntaan. Mutta sattuiko seksiseikkailuja enemmänkin?
Vastauksia odotetaan
Risteytymiskysymykseen on luvassa varmempia vastauksia, kun kaksi tutkimusryhmää saa tänä vuonna luetuksi läpi neandertalinihmisen genomin. Kromosomien dna:ta sisältävä harvinainen näyte on peräisin Kroa-tiasta löytyneestä 38 000 vuotta vanhasta luusta. Siitä julkaistut väliaikatulokset ovat ristiriitaisia. Toinen ryhmistä ei ole havainnut neandertalien perimässä merkkejä risteytymisestä, toinen on.
Svante Pääbo Max Planck -instituutista etsi ryhmänsä kanssa miljoonasta neandertalilaisen emäsparista yhden emäksen eroja eli snipsejä, jotka olisivat yhteisiä nykyihmisen mutteivät simpanssin kanssa. Naturen 2006 julkaiseman raportin mukaan niitä löytyi niin paljon, että ne kertoivat risteytymisestä. Viime syksynä uusi tutkimus kuitenkin paljasti, että näyte oli saastunut. Siihen oli sekoittunut tutkijoiden omaa dna:ta, joka vaikutti tulokseen.
Näillä näkymin geenivirta oli enintään vähäistä ja ainoastaan meistä neandertaleihin päin.
Seksin puutteesta se ei vielä todista. Yhteiset jälkeläisemme saattoivat olla hedelmättömiä. Tai hybridilapsia syntyi vain neandertalnaisille. Nykynaisen lapset syntyvät selvästi keskeneräisempinä kuin muiden nisäkkäiden, koska ne eivät myöhemmin enää mahtuisi synnytyskanavan läpi. Neandertalien synnytyskanava oli väljempi, ja heillä raskaus saattoi hyvin kestää 11-12 kuukautta. Neandertalien kanssa siitetyt lapset eivät ehkä selvinneet, jos ne syntyivät sapiens-naisesta jo yhdeksän kuukauden kuluttua. Tai ne saattoivat kasvaa liian suuriksi mahtuakseen ulos nykyihmisen lantiosta. Silloin seuraus oli kauhistuttava myös äidille eikä varmasti rohkaissut muita treffeille neandertalmiesten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti